ÄÄNIPORTTI - PÄIVÄKIRJA

Oulu 13.3.2008

Kerrankin päästiin haistamaan Oulun kevätkiimaa! Jo lähtöasetelmat tähän keikkarupeamaan olivat varsin erikoiset, sillä miehistöstämme Jukka ja Jani eivät päässeet paikalle. Niinpä basson varteen lupautui Foren tuttu rumpali Musti, ja toiseen kitaraan "pakotettiin" naapuribändin nuori kitarasankari Konsta.

Kaarlenholvista en itse ainakaan tiennyt, että siellä olisi ikinä järkätty minkäänlaisia bänditapahtumia. Ravintoloitsija itse kyllä illalla kertoi, että bändit ovat soittaneet nurkassa olevassa jääkaappipakastimen kokoisessa karsinassa. Meidän onneksemme olimme ehtineet Red Industryn kanssa levittää kamamme keskelle tanssilattiaa, ja näin estimme innokkaiden tanssijoiden mielipuuhan alkuillasta. PA:t, bassokamat ja toisen kitarat vahvistinpuuhat järjestyivät RI:n poikien kautta. Paikalle raahasimme Ahmalasta rummut ja PA-kaapit monitoreiksi. Toinen kitara vedettiin Pod XT:n kautta, joka osottautui loistavaksi valinnaksi.

Jo soundcheckissä selvisi, että Kaarlen ilmasto oli yhtä kuiva kuin kamelin * saharassa. Niinpä vettä (ja myöhemmin olutta) kului eksponentiaalisen käyrän mukaan nautittuna. Kun RI aloitti viimein soittonsa, yhdessä hinkatut saundit ja miksaus osoittautuivat toimiviksi, sillä porukkaakin oli paikalla sopivasti. Poikien rokkikuoro mylvi eteenpäin kuin härkälauma kohti punaista tehdasaluetta. Soittivatpa uusia biisejäkin. Hommaa katseli kyllä aivan mielellään. Oman keikan alussa meni aika mukavasti säätäessä emmekä pitäneet aloituksen kanssa mitään hoppua. Kun Paljas maa tärähti käyntiin, loppu olikin pelkkää olutta ja hikeä. Selkäni muuttui akveduktiksi, laulu kulki loistavasti ja tuuraajat olivat liekeissä. Monitoreista ei omaa soittoa kuulunut missään vaiheessa mutta se vaikutti menevän ok. Tulpat pelastivat laulusuoritukset pahimmilta virheiltä, monitoreista ei meinaan keskelle sitä omaa hoilaustakaan juuri seinäpinnat tai PA:t heijastelleet. Vaalalaiset olivat kasanneet eturiviin jonkin asteisen mullikuoron, jonka elämöintiä oli ilo katsella. Uutta matskua soitettiin jopa Elämien summan verran. Muut biisit kulkivat tuttuja, varsin turvallisia raiteita Oulun synkkenevää yötä kohti.

Keikan jälkeen roudasimme kamat miltei välittömästi pois tanssilattialta. Rihannan sateenvarjo tunki ulos PA:sta. 10 min ja uusi olut oli jo kourassa. Maistui muuten nannalta, kuten koko iltakin.

- Sami

Mikkeli 20.11.2007

Varsin mielenkiintoinen kaupunki etten sanoisi. Junamatka sinne tuntui kestävän aivan helvetillisen kauan. Luin matkaa varten mukaan ottamani kirjan jo ennen Iisalmea. Mp3-soittimen akku onneksi näytti riittävän myös paluumatkalle. Joskus yhden jälkeen iltapäivällä saavuin tähän mystiseen kaupunkiin, jonka keskustaan on mahdotonta eksyä. Kaffet kutsuivat jumalaisella tuoksullaan heti kun Jani ja Mari saapuivat paikalle. Suureksi mysteeriksi jäivät erään vanhemman rouvan motiivit, kun hän kääntyi tuolissaan minua kohti kuullessaan suustani salaperäiset "D niin kuin dick!" -sanat. Tulimme myös kofeiinin innoittamina siihen johtopäätökseen, että tarpeeksi huonohampaiset ihmiset joutuvat lääkärissä automaattisesti amputoimaan koko alaleuan ja laittamaan tilalle veivattavan mankelin. Ulkona rakasta rumpaliamme Mikkosen Jannea Jakkosen Minneä odotellessa kävimme alkuasukkaan kanssa mielenkiintoisen dialogin:

Olimme rikkauden alkulähteillä 20 senttiä rikkaampina.

Seitsemän tiimoilla suoriuduimme keikkapaikalle. Kyseessä oli kaksikerroksinen vanha puurakennus. Se näytti ja tuoksui aivan Ahmalalle. Olimme siis kuin omalla tunkiollamme. Odotteluaika meni biljardia pelaillessa, olutta nauttiessa ja muita esiintyjiä kuunnellessa. Kilpailun aikataulu oli aika tiukka, vartissa pitäisi ehtiä nakata kaikki vermeet kasaan ennen suoritusta. Lavalle noustua valot tekivät siitä kuin saunan. Tuurimme oli ilmeisesti jäänyt pohjoiseen: löysät rumpukalvot vaikeuttivat tuplien polkemista, mikrofoni antoi sähköiskuja jos lähelle uskalsi, monitoreista ei pikaisen testi perusteella kuulunut mitään. Itse suorituksesta on hankala sanoa yhtään mitään, kun kuulin vain rummut. Yhteissoitto ei ehkä ollut kaikkein skarpeimmillaan, etenkin jos lauantain Vaalan keikkaan vertasi. Suoriuduimme silti urakasta ihan ok. Voittoa ei tultu hakemaan, eikä sitä Mikkelistä tullutkaan. Yleispalaute oli positiivinen, miinusta tuomarit antoivat laulun sävelkorkeudesta ja sooloista. Kummastakaan ei soittaessa ollut mitään hajua. Saapas nähdä tuliko keikka edes videolle, tuurimme ilmeisesti sammutti toisen kameran jossain vaiheessa. Samapa tuo.

Illan päätteeksi muut menivät baariin, itse kömmin lattialle nukkumaan ja sukelsin VR:n seikkailuihin heti aamusta. Parempi onni ensi kerralla.

Vaala 17.11.2007

Vaala, tämä Mordorin laidalla sijaitseva rakas kotipaikkakunta, oli tällä kertaa meidän ja Foren yhteisenä temmellyskenttänä. Tiesi jo ennakkoon, että reissusta tulee varsin energinen, etenkin kun esiintymisajat olivat puolenyön molemmin puolin. Perjantaina piti katsella vielä vähän settiä läpi ja tehdä siihen viime hetken muutokset. Uusia kappaleita ei vielä otettu mukaan, pidetään porukkaa jännityksessä..

Lauantaina roudasimme Ahmalasta tarvittavat roinat Siitariin pakulla. Setin pystyttämiseen ei hirveän kauaa mennyt. Enemmän säätöä vaati voluumitaso, joka alunperin pisti desibelimittarin mittarin kaakkoon. Hinkkailun jälkeen sukelsimme hotellihuoneisiimme - näihin rakkauden luoliin - joissa alkoholipitoiset voimajuomat odottelivat nauttijaansa. Kyllähän tämmöinen palvelu teki meistä automaattisesti Wery Import Personeita. Tällä kertaa menu antoi meille jouluolutta jo näin etukäteen. Mikäs siinä, ihan hyvälle maistui kun raapi turhat glitterit pois pullon suuaukon tienoilta. Jukka aka. Sykerötohtori päätti vuorostaan vetää keikan täysin vesiselvänä, mikä herätti ihmetystä koko joukossa. Janilla oli tuttuun tapaansa napareuhka levällään jo iltapäivästä asti..

Foren keikkaa mentiin katsomaan joskus sen puolivälissä. Pojilla oli kyllä setti kohdallaan ja soitto oli pilkuntarkkaa. Teron esiintyminen vakuuttaa joka kerta, eivätkä muutkaan sen huonommaksi jää. Yleisö rokkasi sen verran rajusti mukana, että tyhjät tuolitkin moshasivat tanssilattialla. Kusi ja paska haisi, hikeä olisi voinut nakella kimpaleina ympäriinsä. Ilmaa pitkin pystyi kiipeämään kattoon asti.

Poikain lopetettua laitettiin pikaisesti omat kamat tilalle odottelemaan tulevaa showta. Hitusen puski taas jännäkakkaa tuttuun tapaan, mutta ei siitä sen enempää. Lauteille päästyä parin ensimmäisen kappaleen ajan yleisön meininki näytti suht hissulta mutta sitten pankki räjähti. Eturivi pisti päätä heilumaan ihan urakalla. Loppupuolella homma yltyi moshpittiin ja äärimmäiseen riehumiseen. Janin sormesta alkoi vuotaa verta basson kielille, josta eräs yleisön innokas jäsen niitä nuoleskeli parin viimeisen kappaleen ajan. Voi Vesa-Matti. Viimeiseen kappaleeseen, Kuolemankaipuuseen, poppoon taustanussijaksi ilmestyi Foren Musti ja pisti raavaan miesjoukon bändin edessä tanssahtelemaan kuin viimeisenä päivänä. Soitto sujui, laulu kulki ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Itse pääsi oluiden pariin vasta yhden aikaan yöllä, niinpä bileet hotellin puolella venyivätkin myöhään aamuyöhön. Nauru raikasi, sammuneita jäynättiin ja valokuvattiin luumut suussa. Jani onnistui lyömään itseään turpaan. Luolissa haisi hiki, paska ja rakkaus metallimusiikkia kohtaan. Voe oottakeehan seuraavaa kertaa..

Suomussalmi 19.5.2007

Tällä kertaa edesssä oli kohtaaminen parin muun demobändin kanssa, joskin pääesiintyjänä tapahtumassa toimi Swallow The Sun. Mikko (toinen kuskeistamme) ja Jukka olivat valmistuneet hommaan huolella nukkumalla edellisenä yönä vain pari tuntia, ja nekin treenikämpän lattialla. Miehet olivat päivällä kieltämättä sen näköisiä, että Röllin pesti olisi irronnut ongelmitta. Juomat maistuivat kai, sillä Mikko kapusi ratin takana istumisen sijasta suosiolla takapenkille..

Kamat olivat jo valmiiksi pakattu, joten niiden nakkaaminen kyytiin riitti. Olimmehan toki valmistuneet matkaan sen verran huolella, että autoista ei ollut puutetta. Toisen menopelin saimme käyttöön meinaan vasta, kun olimme jo lähdössä liikenteeseen. Viime tipassako? Reissu Suomussalmelle meni nopeasti, koska mottona oli "ei varmasti pysähytä!" vaikka kuinka kusetti. Rumputeknikkomme Musti vääntelikin naamaa tästä johtuen, varsinkin matkan loppupuolella. Perillä paistoi arska ja Swallow The Sun valmisteli jo soundcheckiään. Sitä odotellessa juotiin kaffet ja tutkittiin työväentaloa, joka oli kaikin puolin mukava paikka järjestää moisia tapahtumia.

Soundcheck meni ihan päin vittua. Housuun alkoi puskea jännäkakkaa, että tuleekohan tästä nyt yhtään mitään. Ahmala-Arto ei ilmeisesti tullutkaan reissuun mukaan, joten oma säröpedaali pätki oudosti, sormet oli kohmeessa ja aivojen olemassaolon pystyi helposti kyseenalaistamaan. Olokoot perkele.

Ruuan jälkeen Wanhaan Mestariin kaljalle. Ihan kiva pikku soppi. Jutunaiheina posliinit ja Fuji-kakkavuoret sponsored by Veikka Gust-a-fsson. Koko reissu vaikuttikin olevan kakkahuumorin juhlaa. Alkukantaista ja lapsellista, mutta toimii. Vessassa kuulin ensimmäistä kertaa Mordorin kieltä! Röyhtäistyäni virtsaamisen ohella toiselta puolelta kaakelihuonetta kantautui voimakas "ÖYH" vastaukseksi. Näin mustien pilvien peittämässä idässä.

Authority ja Destra vetivät molemmat kelpo setin. Kumpaakin tosin ehti vilkaista vain puolivälistä, kun takapihan kommuunimme vei kaiken ajan huvittelun muodossa. Oma keikka lähestyi. Lavalle nousun jälkeen muisti on aika hämärä, kuten aina. Toimihan se pentele! Soundcheckin vammailusta ei ollut tietoakaan. Setti koostui Letargia- ja Vihasta-demojen materiaalista, mielellään olisi kyllä soittanut pidempäänkin. Ihmisen haudan ja Kylmän taivaan aikana havaitsin itsessäkin pientä hapuilua, keskittyminen ehkä vähän katosi ja taisin miettiä niitä samoja asioita mitä nauhoituksissa aina mietitään. Tämän tiiätte. Loppusetti puristi ainakin meikäläisestä viimeisetkin mehut ja keikan jälkeen hiki virtasi. Vähän evästä, kamat autoon, tytöille nimmarit ja kohti Ahmalan lämpöä.

Kotimatkalla eräällä tauolla ihmettelin, että miten tämä on mahdollista; Jani ei ollut telonut itseään ennen keikkaa missään vaiheessa. Kunnon naururymäkän perään Jani tokaisi, että satutti kätensä jossain vaiheessa mutta oli tehnyt Jannen kanssa diilin etteivät kerro meikäläiselle mitään. Salaliittolaiset perkele! Poikkeus ei taida koskaan vahvistakaan sääntöä.

Jatkoista ei uskalla sanoa mtn. Videon muodossa siitä on täällä.

- Sami

Oulun yöelämä 18-19.9.2006

Pidettiin bändipalaveri Hevimestassa euron naamareiden aikaan, sattumalta.

Tultiin mallasjuoman äärellä siihen tulokseen, että seuraavalle lätylle tulee viisi kappaletta. Jani oli säveltäny sen verran haarojenväliä hivelevän rallin, että se tiputtaa armotta 128-henkisen sinfoniaorkesterin kanssa sävelletyn hitaan pi...balladin. Suuret ovat suunnitelmat ja tavoitteet. Kuten aina tuopin läheisyydessä. Ainakin se on varmaa, että Mari "soita sinä vaan niitä vitun rumpuja" Alasalmen syntikkaosuudet tulevat olemaan enemmän pinnalla levyn soundeissa. Teimme myös syväanalyysin siitä mitä tapahtuu, jos modernissa japanilaisessa wc:ssä erehtyy painamaan runtu-moodin päälle eikä cancel:ia löydy.

Eipä palaveri kovin pitkäksi venähtänyt, koska työt ja koulutus vaativat läsnäoloa myös syksyisin. Matkalla pois tapasimme miehiä, jotka eivät tienneet missä olleet. Ainoa muistikuva oli auto S-Marketin edessä. Lisäksi ilmeisesti likinäkönsä ansiosta karaistunut uros erehtyi ohiajaessani kehumaan kroppaani sanoilla "kivat tissit". Kyllähän tämä parin tuopin jälkeen mielestäni täyttää täysin kreikkalaiset kriteerit..

Pyörässä ei lamppua, syrjäteitä kotiin. Vältin grillin pahaa-aavistavat tuoksut. Paahtoleipää, ananasmehua ja Massive Attack.

- Sami

Kajaani 15.7.2006

Kajaani, Mordor.

Paltamo 20.5.2006

Paltamo - kivikautinen asuinkeskus keskellä Oulun lääniä. Kivet lentelevät, nuijat heiluvat eikä alkukantaisilta murahduksiltakaan voi välttyä. Primitiivisiä voimia uhmaten pakkasimme kuitenkin tänä kauniina lauantaiaamuna Foren kanssa kamamme ja suunnistimme kohti vihollisreviiriä. Joku taisi edellisenä iltana vetää perseet. En muista kuka. Kuskiksemme oli valikoitunut ankaran karsinnan myötä Lemi, joka jo pelkällä olemuksellaan nostatti matkan viihtyvyyttä parilla potenssilla.

Erikoisen jännittävää hommasta teki se, että Jani ei edellisenä iltana ollut telonut itseään mihinkään, kuten yleensä on käynyt. Tunnusti tosin matkan alussa, että "no meinas ne polvet hajota tuolla töissä, ku osu semmoseen...". Kylläpäs vaikutti toiveikkaalta! Ennen lähtöä pysähdyttiin kokoontumaan Vaalan Shellillä, josta myös ostettiin ensimmäiset kurkunkostukkeet, olihan matkaakin tehtävä huimat puoli tuntia. Viimein lähtöä tehdessämme Janillä jäi sormet auton oven väliin. Tadaa! Tulihan se sieltä! Ranteet rullalle!

Matkalla väsymyksen välttämiseksi leikittiin kivaa arvausleikkiä 'minkä värinen auto tulee vastaan seuraavaksi'. Janne todisti selvännäkijän kykynsä ja pieksi kaikki muut 3-1 muuttaen muotoansa samalla Juhan Af Grannin näköiseksi. Olimme perillä nopeammin kuin huomasimmekaan. Kamat autosta, hetki jääkiekon pronssiottelua (joka muuten sattui sopivasti samalle illalle syöden suurimman osan yleisöstä tapahtuman aikaisen ajankohdan takia..), soundcheck ja backstagelle.

Takahuoneena toimi tällä kertaa pieni punainen bussi, jonka takatilaan mahtui hyvin istumaan kolme tyyppiä, loput seisoivat. Foren poikien kanssa siinä mietittiin, että tommoseen kun rakentas kunnon saunan, niin avot! Passais ottaa siinä lautehilla oluen jos toisenkin. Samalla kuuntelimme meitä edeltävää esiintyjää, paikallista musiikkiryhmää, joka soitti mm. PMMP:tä ja Nightwishiä. Odotellessa vehkeet vireeseen ja ryhmän lopeteltua lyhyellä viiveellä lavalle.

Ilma oli soittajien kannalta mitä parhain: sopivan lämmintä mutta pilvistä. Kuuma ei ehtinyt tulla missään vaiheessa vaikka varpaisiin hiukan vipinää laitettiinkin. Testattiinpas setissä uutta Veremme -kappalettakin ja hyvinhän se rullasi. Jälkeenpäin ainakin sateli kehuja. Harmiksemme suurin osa yleisöstä jäi alueen reunoille kuuntelemaan esiintymistämme missä soundit eivät kunnolla päässeet oikeuksiinsa. Loppuun vielä kunnon lavakarismavenyttelyt Janin kanssa ja paketti oli siinä.

Oman keikan jälkeen pieni paussi, jonka jälkeen silmä kovana Forea hypettämään. Pojathan veti jälleen kerran todella mallikkaasti. Teatrialla soitettua toista uutta biisiä vain jäin odottelemaan mutta ryökäleet jättivät sen paukuttelematta. Keikkojen jälkeen alkoikin sopivasti satamaan, joten poistuimme murkinoimaan pikaisen kamapakkauksen jälkeen. Sitten nokka nopeasti kohti Vaalaa ja uusia seikkailuja.

- Sami

11.3.2006 Lauantai - Vaala

Jahas, aika päivitellä tältä vuodeltakin kuulumisia. Letargia on saanut ihmisiltä yllättävän positiivista palautetta. Perfektionistina löytää aina paranneltavaa sanotuksissa, rakenteissa ym. mutta pakkohan tämä on niellä tällaisenaan. Keikkarintamalla on ollut hiljaista, koska Jani on 9kk:n miehenä pääsemässä vasta parin viikon kuluttua pois armeijan harmaista. Uutta matskuakin on reenailtu. Eilen laskeskeltiin, että ainakin neljä raakiletta on nyt työn alla, joista ainakin joku yritetään hioa keikkakuntoon.

Samalta paskaltahan tämä edelleen kuulostaa, ei siitä pääse mihinkään. Tätä kirjoittaessa oma hiihtoloma on jo loppusuoralla eikä koko porukalla päästy reenailemaan ollenkaan Jukan lähtiessä 'taidevapaalle' Roomaan. Mies luultavasti kotiutuu sieltä baskeeri päässä ja sopulinkarvasta tehty pensseli perseessä. Noei, hehe. Kateushan tässä iskee, kun ei itse pääse reissailemaan.

Nyt keväämmällä keikkarintamalla pitäisi vilkastua ja tarkoitus olisi lähteä myös hieman etelämmäs kalastelemaan otollisia vesiä. Katsellaan ja ilmoitellaan kaikesta tuosta myöhemmin. Morjens o/

- Sami