2000-2001

Ääniportin tarina alkaa jo näistä vuosista. Jukka Parantainen - taiteilijasielu jo syntyessään - hommasi äkillisen kitarainnostuksen pohjalta Squierin Stratocasterin ja ujutti meidät jotain kautta Vaalan Ahmalaan, paikallisen hevimusiikin Mekkaan. Kommuuniksi loistava valinta, vaikkei juoksevaa vettä tai sisävessaa olekaan. Jo alkuaikoina opimme siis sujuvasti kusemaan lätkien samanaikaisesti toisella kädellä itikoita kauemmas. Viereisissä huoneissa majaili siihen aikaan paikalliset kuuluisuudet Wreck ja Fore. Yhteinen tiemme, mm. alkoholin ihmeellisessä maailmassa, alkoi kukoistaa ja pojista saimme loistavat kaverit, joskin Foren suuntaan harjoitimme pientä kumartelua ja kunnioittamisen eleitä aluksi, vanhimpia kun olivat.

Juho 'Paasari' Mikkonen (nykyinen Korinan rumpali) raahasi Ahmalaan jonkun ei-voi-millään-muistaa-rumpusetin ja ensimmäinen bändiviritelmä, Regnum, oli valmis. Kauaa eivät pojat kahdestaan soitelleet, sillä remmiin liittyi basson varteen Jani Ung ja satunnaiseksi kosketinsoittajaksi Sami vänttinen. Tällä kokoonpanolla taidettiin soittaa aivan ensimmäinen keikka Vaalan Urheilutalolla Ahmalan muiden bändien ohella. Siihen aikaan sai vielä teinidiscoissakin juoda vapaasti, voi sitä rellestystä.

Jossain vaiheessa Ahmalan kämppäämme raahautui myös Arto Marttinen hevi-Jacksoneineen ja Marshalleineen Jukan rinnalle. Elettiin murrosvaihetta, sillä Regnumin elinikä näytti jäävän lyhyeksi. Biisejä ei oikein syntynyt (olikohan niitä jopa kaksi tai kolme, covereiden ohessa), mutta kyseisen viritelmän innoittamana Sami lupasi alkaa kokeilemaan biisien tekoa ja Ahmalan vakioporukkaan kuuluva Janne Mikkonen treenasi jo hieman rumpuja. Laulajaahan Regnumissa ei koskaan ollut, sillä kukaan ei tuota jaloa taitoa hallinnut. Niinpä mikin varressa määkyi kuka milloinkin. Yksi päämääristä olikin juuri etsiä mahdolliselle uudelle projektille laulaja.

Tässä välivaiheessa annoimme myös kavereillemme mahdollisuuden käyttää kämppäämme musiikkiprojekteihin. Ainakin Paasarin, Ilkka Kettusen ja Joni Leinosen hieman Cannibal Corpse -vaikutteinen projekti jylläsi siellä hetken, ulostaen jopa yhden demon. Regnumin materiaalia ei koskaan nauhoitettu, silti muutaman kappaleen tabulatuurit taitavat olla vielä tallessa, ainakin Jukan pääkopassa, jos ei muualla.

Virallinen vuosi Ääniportin perustamiselle. Keväällä Janne päätti ostaa omat rummut, koska oli treenannut Paasarin vermeillä jo aivan tarpeeksi. Ongelmana olikin, että mihin uusien kamojen kera mahtuisi. Ratkaisuksi lankesi Oulujärven lava: kaunis järvimaisema luonnon keskellä, helvetin kylmät oltavat öisin, yksi lämmitetty huone.. Ja olikin loogista, että majoituimme lavan takahuoneeseen mahdollisimman lähelle lämpimän lähteitä. Siispä lavalle raahattiin Jannen rummut ja Jukan kitarakamat. Ahmalan kämppään jäi vielä Paasarin rummut + jotain satunnaista kamaa, joilla pystyi sentään soittelemaan. Muuten asiat jakautuivat aika ikävästi osiin. Silti jossain vaiheessa Lavalle roudattiin myös bassokamat, sillä Ahmalan aktiivisuus vaikutti hiipuvan. Syksyllä Lava alkoi käydä jäisen kylmäksi, niinpä päätimme yhteistuumin palata tällä poppoolla takaisin Ahmalan lämpöön. Paasarin olivat silti tiellä mutta päätimme majoittua kämpän pieneen takahuoneeseen. Wreckiltä lainattujen PA-kamojen ja vintiltä löydettyjen ylijäämätarvikkeiden turvin saimme viimein laulutkin kuulumaan. Enää kämpästä ei varsinaisesti puuttunut mitään, jos musiikillisia taitoja ja ääretöntä lahjakkuutta ei lasketa samaan kategoriaan.

Koska pojat soittelivat vielä lähinnä covereita, mm. Kotiteollisuutta, Trio Niskalaukausta, CMX:ää ja Metallicaa, bändille ei ollut olemassa varsinaista nimeä. Jannen opetellessa pikaisesti kitaransoiton alkeet, syntyi bändin ensimmäinen kappale Introspection. Samoihin aikoihin myös Sami petrautui kitaran varressa ja sävelsi ensimmäiset kappaleensa Jukan kera. Heräsi ensimmäiset haaveet demon tekemisestä, vaikkei laulajaa ollut edelleenkään. Eräänä kauniina viikonloppuna nauhoitimmekin neljän kappaleen rummut ja pohjakitarat vanhalla mikserillä ja Vaalan Lukion digitaalisella kasiraiturilla. Hirveää kuunneltavaa, mutta tässä oltiin nerouden lähteillä! Hitaasti haparoiden eteenpäin, paskaista kitarankaulaa hiplaten, syntyivät niinkin rakkaat veisut, jotka ovat säilyneet tallessa näihin päiviin saakka. Vaikkei selvää linjaa musiikista vielä ollutkaan, raskaalta metallivaikutteiselta rokilta se kuulosti jo näinkin varhaisessa vaiheessa.

Joulukuussa saimme ensimmäisen mahdollisuuden näyttää osaamistamme Vaalan Lukion pikkujouluissa. Tätä varten treenasimme mikin varteen Joni Virkkusen laulamaan. Kitaroissa louhivat Jukka ja Arto, bassossa tuuraamassa Paula ja koskettimissa Sami. Taisimme muistaakseni esiintyä nimellä Bukkake, kun joku sitä kysyi ennen kuulutusta eikä Arto keksinyt siihen hätään parempaakaan nimeä. Setti koostui pelkistä covereista; mukana oli niin System of a Downia kuin Viikatettakin. Kaunista. Lisäksi tämä infernaalinen show on videoitu. Täytyy vain toivoa ettei kasetti ole tallessa.

Jostain syystä omanauhoitteinen demo ei alkanut juuri edistymään. Keskityimmekin lähinnä Ahmalan ilmapiirin luomiseen. Voisi sanoa, että tämä oli kommuunin kulta-aikaa. Paikka teki viimeistään tässä vaiheessa meihin jokaiseen lähtemättömän vaikutuksen. Ahmalassa on oma tunnelmansa, oma maailmansa, se on todella kaukana kaikesta vaikka onkin aivan vieressä. Voisikin sanoa, että puhuttiin jo toisesta kodista. Treenikämpällä kun vietti suurinpiirtein yhtä paljon aikaa. Lisäksi ko. paikkaan tuntui eksyvän aina vain mielenkiintoisempia uusia ihmisiä, joiden kanssa solmimme ystävyyssuhteita. Kommuunimaisella treenikämpällä on toki myös huonot puolensa: talven pakkasilla paikka täyttyi myös ihmisistä, jotka eivät sinne välttämättä olisi kuuluneet. Suvaitsevaisuudella toki selvisimme myös näiden aikojen yli ja paikka muuttui meille entistä rakkaammaksi.

Omanauhotteisen demon työstäminen loppui siinä vaiheessa, kun Foren Jani Karppinen ehdotti, että hän voisi nauhoittaa meille oikean demon kunnon laitteilla. Tässä vaiheessa kiiwit ja banaanit pyöri housuissa ja jokainen oli asiasta varmaan aivan yhtä innoissaan. Huomasimme ettei vanha materiaali ehkä ollutkaan enää 'julkaisukelpoista', koska uusiakin biisejä oli jo sävelletty. Samin Tasapaino ja Varjolintu tekivät seuraa Jannen kanssa yhdessä tehdylle Kivijuuret-kappaleelle, jotka taidettiin kaikki treenata talven aikana ilman lämmityksiä olevassa Ahmalan kämpän takahuoneessa - kyllä, toppatakit päällä. Plussa-asteista on miltei turha mainita, sen verran jääkaappimeiningistä puhuttiin.

Kokoonpano oli helppo koota ensimmäisen esiintymisen kautta. Mikin varteen palasi Joni, kitaroissa Jukka ja Arto, basson varressa kuka milloinkin. Regnum-aikoina vaikuttanut Jani ei vielä tässä vaiheessa kuulunut vakituisesti poppooseen, vaikka hatarien muistikuvien perusteella välillä Ahmalassa seuranamme majailikin. Sami sävelsi kappaleita ja teki sanoitukset muttei virallisesti bändissä soittanut oikeastaan mitään. Tästä huolimatta hän kesäkuussa louhi ensimmäisen demon kitarat ja bassot narulle Jukan ja Arton ollessa jossain reissussa/töissä muualla päin Suomea.

Tuntuihan se ensimmäinen demo silloin ihmeelliseltä. Lättyä taidettiin juhlia viikko jos toinenkin, ja tämän innoituksen pohjalta aloitimme säveltämään välittömästi uusia kappaleita, sillä buukkasimme seuraavan demon nauhoitusessiot jo joulukuulle. Koska kokoonpanossa tuntui tapahtuvan jatkuvia muutoksia ja kokemusta oli sen verran vähän, emme sen kummemmin edes miettineet vielä keikkatouhuja vaikka syksyllä tilaisuus olisi ollutkin. Ensimmäisen demon jälkivaikutuksena Arto siirtyi bassoon ja Sami kitaraan & lauluun. Valinnat tuntuivat luonnollisilta, sillä biisien säveltäjän oli helpompi vaikuttaa päällepäsmärin paikalla.

Joulukuussa nauhoitettu demo koostui neljästä kappaleesta, joista poikkeuksellisesti Punainen aura oli Jukan ja Jannen säveltämä. Mukaan soviteltiin myös koskettimia, joiden läsnäoloa huomasimme pikkuhiljaa kaipaavan myös livesoiton puolella. Nauhoittelun lopputuloksena olikin jälleen miehistönmuutoksia, tällä kertaa lopullisia. Jani Ung otettiin vakituisesti bassoon, vaikka mies olisi kitarankin hallinnut virtuoosimaisesti. Koskettimiin saimme Mari Alasalmen, joka oli jo aiemmin kunnostautunut mm. pianon parissa. Palaset tuntuivat loksahtaneen paikoilleen ja biisejäkin syntyi ylijäämiksi asti.

Toinen demo tuli viimeisteltynä ulos loppuvuodesta ja olimme siihen erittäin tyytyväisiä. Homma näytti vakiintuneen ihan mukavasti. Samin muutettua edellisenä syksynä Ouluun Ahmalan aktiviteetti hieman hiipui, koska tehokkaita treenejä pystyttiin järkkäämään lähinnä vain viikonlopuille. Myöhemmin keväällä vaikuttikin siltä, että Ahmalan hohdokkaita iltoja ei vietetä enää yhtä usein, sillä Jukkakin siirtyi vaikuttamaan Oulun suuntaan, jonne myöhemmin siirtyivät myös Mari ja Janne. Viikonloput riittivät kuitenkin treenaukseen varsin mukavasti, vaikka olisihan tuolla useamminkin halunnut istuskella.

Uutta materiaalia työstettiin tästä vuodesta eteenpäin lähinnä Oulussa, Ahmalassa ideat koottiin kuitenkin aina viimeiseen muotoonsa. Samoihin aikoihin myös naapuribändin, Wreckin, toiminta oli hieman hiipunut, jolloin samasta porukasta muodostunut pienempi kokoonpano otti haltuunsa nimen Stream. Sen rumpaliksi siirtyi ennen Foressa laulanut Mikko Kaltiainen.

Yllättäen seuraavat demosessiot oli jälleen varattu loppuvuodelle, joululomalla kun oli mukavasti aikaa nauhoitella kaikenlaista. Elokuun tienoilla pääsimmekin testaamaan muutamaa uutta biisiä keikan muodossa Foren ja Maple Crossin kanssa. Paikkana oli tuttu Oulujärven Lava, jossa yölämpötila laski lähelle pakkaslukemia. Harvinainen sattuma. Lusikka-asentoihin ei silti tarvinnut turvautua. Seuraavalle demolle oli tarkoitus nauhoittaa kymmenen kappaletta, sillä mielestämme kakkosdemon ylijäämäbiisit ansaitsivat myös oman sijansa historiassamme. Loppujen lopuksi kuitenkin Seinään piirretyt kasvot ja Painajainen -kappaleet pudotettiin kokonaisuudesta pois. Tilalle jätettiin kuitenkin Varjolinnun uusi versio, johon sovitimme myös asianmukaiset koskettimet. Virekin oli laskenut dropped-d:stä dropped-b:hen, niin oli mielenkiintoista kuulla miten kappale oli kehittynyt soittajien käsissä vuosien aikana. Lätystä tehtiin myös kolme kappaleen promoversio, jota oli tarkoitus jaella ympäri lehtiä ja nettikommuuneja. Kahdeksan kappaleen pidempää painosta sitten ajattelimme myydä halukkaille huokeaan hintaan.

Taakka sai varsin hyvää palautetta mutta myös kritiikkiä siitä ettei bändin linja ollut aivan vakiintunut. Kysymys "onko tämä nyt rokkia vai metallia" kaikuikin ilmassa suhteellisen kauan.

Taakka-demon tullessa viimeisteltynä ulos heti alkuvuodesta, uuteen materiaaliin tartuttiin välittömästi keväällä 'taiteellisen' luovuuden palauduttua ennalleen. Sopivasti buukattu keikka Utajärvelle juuri demon julkaisun tienoilla vauhditti hommaa mukavasti. Pohdimme tovin porukalla musiikillista linjausta ja päätimme ottaa harppauksen metallisempaan suuntaan. Nauhoitukset olivat jo syksyllä, eikä seuraavasta demosta ollut tarkoitus tulla kolmea biisiä pidempää, joten työ sujui suht kivuttomasti. Lisäverta sävellykseen haimme basististamme Janista, joka oli loihtinut ilmoille useat kappaleiden pääriffit. Tämä mies on kone. Vihaisempi asenne tuntui muutenkin toimivan. Ylimääräiseksi sessioista jäi He eivät milloinkaan -kappale, joka oli sävellykseltään ehkä lähempänä Taakka-levyä kuin uutta valitsemaamme linjaa.

Myös sovituksellisia asioita pohdiskeltiin hieman uudelta kantilta. Marille päätettiin antaa enemmän sijaa biiseissä, niinpä jokaisesta biisistä löytyivät koskettimet. Valinta tuntui hyvältä. Välittömästi Letargia-demon julkaisun jälkeen nakattu toinen keikka Utajärvellä osoitti, että olimme ottaneet askeleen oikeaan suuntaan. Raskaampaa tavaraa oli mukavampi tehdä, soittaa ja esittää. Toki myös vanhat kappaleet löysivät vielä paikkansa settilistalla, niitä ei oltu aivan unohdettu.

Tämä vuosi toi tullessaan aika paljon hiljaiseloa Ääniportin leiriin. Janne muutti opiskelemaan Mikkelin suunnalle ja Jukka tetsasi armeijassa Janin tavoin. Uutta materiaalia luotiin hitaasti kevään ja kesän aikana, sillä loppuvuodesta studio tulisi kutsumaan meitä soidinhuudoillaan jälleen kerran. Kesällä heitetyt keikat Paltamossa ja Kajaanissa osoittivat, että livesoitto alkaa olla todellakin kohdallaan. Hommasta osaa ottaa jo ilon irti. Odotimme malttamattomana uuden materiaalin valmistumista, sillä luvassa oli taas pieni edistysaskel metallin suuntaan. 'Miesvajavaisuuden' takia Sami hoiti koko sävellystyön koskettimia lukuunottamatta, johon Marille annettiin ensi kertaa täysin vapaat kädet.

Loppuvuodesta nauhoitettu neljäbiisinen demo/omakustanne Vihasta on tähän mennessä paras tuotoksemme, vaikka saikin osakseen hieman kritiikkiä esikuvien kopioinnista. Onneksemme useat arvostelijat löysivät kuitenkin levymme takaa meidät, ja omaperäisen lähestymistapamme metallimätkeeseen. Jokainen demo on tähän mennessä (Letargiaa lukuunottamatta) liittynyt aina jollain tavalla vuodenvaihteeseen, niinpä Vihasta-demo/omakustanne saatiin pihalle heti 2.1.2007.

Ihmiset ovat hajaantuneet tänä vuonna hieman kauemmas toisistaan, sillä basistimme on tätä nykyään töissä Helsingissä saakka. Silti toimintamme on ollu suht normaalia, mitä nyt asioita joutuu aikatauluttamaan hieman tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin. Toukokuussa kävimme mätkäisemässä Suomussalmella keikkaa eräässä musiikkitapahtumassa. Siellä setti koostui pelkästään Letargia- ja Vihasta-demojen materiaalista, joten rock-herkistelyä ei seasta juurikaan enää löytynyt. Vihasta sai muutenkin varsin lämpimän vastaanoton ihmisten keskuudessa.

Uusi demo "Korppi" julkaistiin heti vuoden alussa ilmaisjakeluun. Pieni välietappi, jolla ei sinänsä haettu maata eikä mammonaa. Kappaleista kuulee ettei homma ollut aivan terävintä jälkeä, kun kappaleita ei päästy sovittelemaan koko porukalla.

Tuntui, että Vaalan treenikämpän lähistöllä pyörivät vain Janne ja Sami. Viikonloput menivät miltei jatkuvasti uusia kappaleita työstäessä. Loppukesästä muutama hyvä biisioalkio olikin valmiina c-osia lukuunottamatta, joita tahkottiin ehkä jopa kyllästymiseen saakka. Niinpä tehokaksikko päätti pudottaa kaikki vaiheessa olevat biisit pääkopistaan ja pitää tehokkaan kahden viikon tauon, jonka jälkeen hommia palattaisiin katsomaan puhtaalta pöydältä. Breikin jälkeen materiaali oli kuin uudestisyntynyttä; aiemmasta noin kolmesta raakileesta saatiin kasaan neljän biisin kivenkova rupeama.

Syksymmällä katraaseen syntyi pari biisiä lisää ja nauhoituksistakin oli jo puhetta. Yksi bändin jäsenistä lähti vaihto-opiskelemaan Tsekkeihin, ja se antoi meille mukavasti aikaa hioa kappaleita kuntoon loppuvuoden demohässäkkää varten. Suunnitteilla oli soundien puolestakin kaikkea uutta ja erilaista vanhaan verrattuna. Oikeastaan kaikki olennainen tästä löytyykin jo studiopäiväkirjan puolelta. Vuodesta 2009 toivotaan aiempaa keikkarikkaampaa, ja kasaa uusia kappaleita. Hieman harmittaa se, että joka kerta nämä nauhoitussessiot tuppaavat kasaantumaan loppuvuodelle, ja demosta tulee taas "talvilevy". Jospa sitä kerrankin pääsisi kesänauhoitushommiin, jossa hiki ja kalja virtaa.

"Manaaja" EP julkaistiin maaliskuun tienoilla ja sai varsin positiivisia kommentteja osakseen. Uusia biisejä käväistiin myös soittamassa noin viikko lätyn ilmestymisen jälkeen Oulun 45 Specialissa. Tyyli on taas jälleen lähempänä omaa itseämme. Kolmesta raakileesta kuuden biisin tuotokseksi venähtänyt (jo) seitsemäs demolätyskä odottelee parhaillaan arvosteluja eri tahoilta.